keskiviikko 3. tammikuuta 2018

VALKEA MAA


Vielä viime vuoden puolella oli mahtavia talvisia kelejä, toisin sanoin täydellisiä kuvaus säitä. Oli paljon lunta ja kaikki oli niin kauniin valkeaa. Toisin kuin nyt, täällä päin Suomea on enää harmaita ja pimeitä sade kelejä. Täältä tumman tammikuun keskeltä on hyvä aika katsoa pariviikkoa taaksepäin ja fiilistellä näitä kauniita talvi maisemia. Toivotaan että nuo kauniit aurinkoiset pakkas säät saapuisivat  vielä takaisin !

1.
Joku ehkä voi päätellä tuosta kuvasta että, kuvaus kohteena ei tällä kertaa ollut hevoset vaan koiramme, Velmu. Velmu on kohta nelivuotiaaksi kääntyvä novaskotiannoutaja. Seurallinen ja energinen, mutta niin malttamaton. Hyvä että hetken edes jaksaa paikallaan pysyä. Velmu tuo mukavaa haastetta kuvaamiseen ja saan aina yllättyä minkälaisia otoksia siitä riiviöstä saa. Kivaa vaihtelua kuvata välillä luontoa tai jotain muuta kuin hevosia, mitkä yleensä pääsevät kamerani eteen.

2.
3.
                      

4.

5.

6.

7.

8.

9.


10.
Metsässä ja muutenkin luonnossa kävely on yllättävän rauhoittavaa. Pienien lintujen viserrystä sekä kenkien alla narskuvaa nuoskalunta on mukava kuunnella. Saa katsella ympärilleen ja ihastella kaunista näkymää. Jos ottaaa kameran mukaan, saa myös ikuistetua kaiken mitä näkee. Myöhemmin voi muistella ja fiilistellä niitä hienoja ja kauniita hetkiä. 

11.

12.

13.

Teksipuoli jää yleensä aika suppeaksi tämänkaltaisissa postauksissa, yritän silti aina saada edes vähän tekstiä kuvapostauksiin. Tykkään pari lausetta kuvapostaukseenkin tunkea, se näyttää muuten mielestäni jotenkin "orvolta". Mitä mieltä te olette, pitäisikö kuvapostauksien olla kokonaan tekstittömiä vai tekstillisiä ?


Mikä oli sun lemppari kuva ?





perjantai 29. joulukuuta 2017

UUSI VUOSI, UUDET KUJEET

Siitä on taas tovi vierähtänyt kun olen tämän koneen avannut ja tänne kirjoittanut. Mutta täällä taas, en tiedä kyllä kuinka pysyvästi tällä kertaa. Mitäs sitä selittelemään, yksinkertaisesti en ole vain löytänyt motivaatiota blogin kirjoittamiseen. Tietokoneen avaaminen ja poissaolon syiden selittely on tuntunut raskaaalta. Yhtenä uuden vuoden lupauksena ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja pitää tämän blogin aktiivisempana tähän vuoteen verrattuna. Uusi vuosi teemalla voisin vähän kertoa miten mun 2017 vuosi on mennyt ja mitä odotan vuodelta 2018, sekä mitä mulle ja mun rakkaalle harrastukselleni kuuluu. 


Vuosi 2017 on ollut erittäin antoisa vuosi, olen saanut paljon uutta tietoa ja sitä kautta oppinut uusia asioita.  Vielä vuoden alussa mulla oli kokematon itsepäinen vuokraponi, joka opetti mulle paljon. Letta opetti mulle kärsivällisyyttä ja sen että tekemällä oppii. Kukaan ei ole mestari syntyessään. Letta ei ollu mikään taitavista taitavin kouluponi, mutta se oli aivan mahtava ystävä. Enkä ois halunnut missään nimessä luopua Lettasta, mutta halusin päästä tässä lajissa eteenpäin joten näin oli parasta. 


Ratsastusleirit ovat varmasti olleet yksi tämän vuoden kohokohtia. Olin hiihtolomalla Einolassa kuten myös kesälomalla. Tutustuin huikeisiin ihmisiin, joista on tullut mulle tosi tärkeitä ystäviä. Sekä sain mahdollisuuden kehittyä ja ratsastaa erinlaisilla hevosilla ja poneilla. Viime kesänä hyppäsin myös oman henkilökohtaisen este-ennnätykseni 110cm ! Ja ehdottomasti olen menossa ensivuonna molemmille leireille.



Vuosi 2017 Kiviojalla on ollut tosi huikea, paljon muutoksia ja uudistuksia on tapahtunut. 2017 kevätkausi ratsastettiin vielä ulkona ja meitä opetti toinen opettaja. Syyskauden alettua tuntimme ajankohta siirtyi myöhemmäksi ja siirryimme uuteen maneesiin, uuden ratsastuksenopettajan oppilaiksi. Varsinkin syyskausi on ollut aivan mahtava ! Olen oppinut niiiiin paljon uutta, josta voin vain kiittää mun mahtavia opettajia. 



Kesän lopussa sain mahdollisuuden tutustua ihan uuteen poniin, Cinoon ! Olen saanut ihan uudenlaisen tatsin ratsastukseen ponin ja meidän valmentajan kautta. Musta tuntuu että tänä syksynä olen vasta oppinut kunnolla ratsastamaan. Puolessa vuodessa ollaan menty tosi paljon eteenpäin Cinon kanssa. Ponista on tullut hyvä ystävä ja mahtava treeni kaveri. Aina ei ole ollut helppoa mutta nyt alkaa jo näyttää aika hyvälle, onneksi on valmentajat !


Vuonna 2018 tavoitteena olisi päästä aktiivisesti kisaamaan, tietenkin kouluratsastuksessa. Ehkä Kiviojalla jotkin pienet estekisatkin. Muutenkin mennä eteenpäin ratsastajana ja ratsukkona Cinon kanssa. Onnekseni mulla on sellainen poni ja valmentaja minkä kanssa pääsen näitä haaveita ja unelmia tavoittelemaan. Uskon että vuosi 2018 tulee olemaan vielä antoisampi kuin tämä vuosi. 

Haluan kiittää kaikkia vuodesta 2017 ! Hyvää uutta vuotta kaikille !

Miten vuosi 2017 meni ? Onko sulla tavoitteita vuodelle 2018 ? 

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

VAIN 4 KUVAA.

Heissan ! Tänään onkin vähän erillaisemman postauksen aika. En yleensä kirjoita kuvaamisesta, sillä mun heppakuvat ottaa AINA joko Janita Kaarna tai Heidi Nisonen. Tässä lähiaikoina oon kumminkin itse kiinnostunut myös enemmän kuvaamisesta, kuvaan yleensä luontoa ja eläimiä. Joten nämäkin kuvat ovat tähän kategoriaan sopivia. 

Tänään kumminkin listaan 4 mun ottamaa kuvaa joista olen jotenkin erityisen ylpeä. Näin kyseisen postaus idean Emman blogissa, Step by step. Ajattelin että tämä voisi olla erittäin kiinnostava posaus. Tässä tulee 4 mun ottamaa kuvaa joista olen ylpeä, ja totakai selitysten kera !


1.
Tämä kuva on itseasiassa ensimmäisiä kuvia mun nykyisellä järkkärillä, Nikon d3300. Kuva on otettu meidän mökiltä pari kuukaua takaperin. Tän kuvan takana on semmonen stoori että, makoilin riippukeinussa ja selailin puhelinta. Lämpimän kesäpäivän jälkeen oli satanut ja sen takia siten sumu noussut. Mun isä ja pikkuveli oli verkkoja lähdössä hakemaan. Huomaan ihanan sumun, ja ryntään sisälle mökkiin hakemaan kameraa ja juoksen laiturille otamaan kyseistä kuvaa. Olin varma etten ehdi, kun vene liikkui niin nopeasti, mutta ehdin juuri ja juuri oikeaan aikaan. Sain todella upean kuvan ! Tämä on tosiaan yksi mun lemppari kuvista mitä oon hetkeen ottanut. 

2.
Tämä kuva puolestaan on melko uusi. Kuva on otettu 3.9.17 HubSin kakkostason estekisoista. Kuvassa Mimmi Tikka ja Pronkenbergs G. Vulkano "Ville". Tää kuva on mun mielestä super kiva, Ville on söpösti korvat hörössä <3 Sekä oranssit freejumpit ja huopa erottuu hyvin tummasta taustasta valkoisesta ponista puhumattakaan.

3.
Tämä kuva on otettu samalta mökki reissulta kuin ensimmäinen. Joten ensimmäisiä kuvia mun kameralla tämäkin on. Kuva on pieneltä saarelta meidän mökin vierestä johon pääsee kävelemällä. Kuvassa on jotenkin karu tunnelma, mutta jotenkin myös tosi lämmin. Koira kuvassa on meidän koiramme Velmu, joka on rotua novaskotiannoutaja.

4.
Tässä kuvassa komeilee Janita ja Janitan vuokraponi Arska. Kuva on otettu myös tältä kesältä, läheiseltä pellolta missä Arska asustaa. Kuva oli alunperin melko tumma ja väritön, jouduin muokkaamaan tätä melko lailla jotta san tästä hyvän. Mutta nyt se näyttää musta tosi kivalta. Kuva on vauhdikas ja värikäs, ne on aika hyvä adjektiivit kuvaamaan tätä kuvaa.

Kerro jos pidit tämäntyylisistä kuvapostauksesta, tämmöisiä voisin tehdä aina silloin tällöin. Tätä oli ihan super kiva kirjoittaa. Joutu kunnolla miettimään mistä tämäkin kuva on saanut alkunsa, vähän niin kuin aikahyppy taaksepäin. 

maanantai 4. syyskuuta 2017

SUUNTA KOHTI YLÖSPÄIN

Kaikki kuvat (c) Janita Kaarna

Tämä taitaa olla ihka ensimmäinen postaus joka kertoo Cinosta. Oon nyt noin kuukauden verran ponia ratsastanut ja hyvin on meidän yheistyö alkanut sujumaan. Tässä postauksessa ajattelin vähän avata miten meillä menee, ja tottakai kuvien kera !



Ponin kanssa oon nyt kuukauden verran touhunnut, ja kivaa on kyllä ollut. Tykkään erittäin paljon tallista jolla Cino asuu, eikä ponissakaan ole valittamista ;) Talli on tilava, hyväkuntonen ja täynnä ihanaa porukkaa. Siellä on iso kenttä ja maneesi, sekä laadukasta opetusta. Ja ennen kaikkea matkaa tallille on vain vajaat 20 km. 

Cinon kanssa on lähteny sujumaan tosi kivasti. Oon saanut mahtavaa opeusta, ja kehittynyt super nopeasti viimeisen kuukauden aikana. Sekä oppinut ratsastamaan Cinoa jo hiukan paremmin kuin kuun alussa. Ja oon tän ponin kanssa taas askeleen lähempänä mun omaa unelmaa. 




Tosiaan viime viikolla oltiin Anitan tunnilla, joka meni ihan hyvin. Sisäisin ja opin paljon uusia asioita, jota voin jatkossa hyödyntää. Tehtiin paljon käynti työskentelyä, jotta sain ponin kunnolla avuille. Vasta kun perus asia olivat kunnossa siiryttiin raviin. Ravissa duunailtiin samoja juttuja, eli ympyröitä , taivutuksia, sun muita perus juttuja. 

Loppuksi otettiin vain pienet pätkät laukkaa isolla keskiympyrällä. Ponilla oli ainakin hauskaa kun parit pukitkin piti siinä heittää :) Laukassa yritin saada C:n laukkaamaan ylämäkeen, eikä alamäkeen. Toiseen kierrokseen laukka sujuikin ihan kivasti. Lopuksi työstettiin hetki ravia, jolloin Cino oli super ! Saimme Anitalta kehuja muodosta, ja minä siitä kuinka paljon muutuin tunnin aikana parempaan suuntaan. 



Ollaan taas tällä viikolla menossa Anitan valkkaan tai tunnille. Ihan kummaksi vaan sitä haluaa kutsua. Oon hyvin innoissani siitä. Anita on super hyvä opetaja joka osaa opettaa just sellasella tavalla miten mä haluaisin ratsastaa. Tästä ei oo kun suunta ylöspäin kohti uusi haasteita !


keskiviikko 16. elokuuta 2017

UUSI ULKOASU !

(c) Heidi Nisonen
Heipä hei ! Nyt on ehkä mun aika selittää mitä tapahtuu ja missä mennään. En oo hetkeen blogin puolelle kirjoitellut, instagramissa olen akiivisena yrittänyt pystyä. Siis huh huh... Niin paljon on tapahtunut siitä kun viimeeksi olen koneen avannut ja tänne kirjoitanut. En itsekkään meinaa perässä pysyä.

(c) Janita Kaarna
Nopeimmat varmaan huomasivatkin, blogin ulkoasu on muuttunut ! Sitä tässä pari tuntia nyt oon fiksaillut, ja vihdoin oon enemmän kuin tyytyväinen. Samalla kun uudistelin blogia, päätin että jätän otsikoista nuo "#31" jutut pois. En enää oikeastaan pidä miltä se näyttää, joten teen jatkossa näin.

Joku myös varmasti ihmettelee kuka poni bannerissa söpöilee ? Se poni on Cino, mun uusi vuokra poni. Poni saa varmasti myöhemmin oman sivun tänne blogiin. Häntä käyn vuokraamassa Taipalsaarella kerran kaks viikkoon. Meidän yhteistyö on lähtenyt luistamaan ihan mukavasti. Tämä tarkoittaa myös valitettavasti sitä että, olen joutunut lopettamaan Letan vuokraamisen. Yksinkertaisesti talli missä Letta asustaa on melko kaukana omasta asuin paikastani, joten edestakainen matka on melko pitkä. Sekä haluan kehittyä yhä enemmän tässä lajissa ja en nähnyt sitä mahdolliseksi enään Letan kanssa.

(c) Janita Kaarna
Kaksi viikkoa takaperin alkoi Kiviojan syyskausi. Ensimmäisellä tunnilla hyppäsin Erin nimisen connemara ponin selkään. Tunti meni vähän niin ja näin, tarkemmin voit lukea instagramistani. Heti seuraavalla viikolla alkoikin jo koulut, tämä kesä on hurahtanut niin nopeasti ohi. Tuntuu että en saanut mitään aikaiseksi ja kaikki jäi tekemättä. Ehkä ensi kesä on täydempi.

Onneksi pääsen Suomen pimeää syksyä pakoon ensi kuussa. Nimittäin lähden 11 päiväksi lämpimään, Kroatiaan !! Ai että oon innoissani, ainut huono puoli on että, heppa hommat jää pitkäksi aikaa paussille. Ja läksyvuori varmasti kasvaa ja kasvaa, muta mitä pienistä...

(c) Heidi Nisonen
Tässä teille tämmönen pieni life update tyyppinen postaus, tavataan  seuraavan postauksen parissa ;)!

maanantai 3. heinäkuuta 2017

#31 POMPPUJA JA UUDET SAAPPAAT !

Moikka ! En vähään aikaan oo kattonu mun blogin tilastoja. Tänään sit nopeesti vilkasin ja juu u... Onhan teitä sinne vähän kertynyt, ei nyt mitenkään hirveästi mutta riittävästi mulle. Tosiaan viimeeksi kun katsoin lukijoita oli 19, tällä hetkellä teitä löytyy 27 ! Ja blogin katselumäärät ovat kyllä nousseet viime näkemästä. Tiiän että sielä on muutamia jotka lukevat blogiani, mutta eivät ole ryhtyneet lukijoiksi. Se että nään että teitä on sielä, se on mulle tosi tärkeetä koska, tiedän että joku oikeasti lukee höpötyksiäni.


Mutta nyt oikeaan aiheeseen ! Eilen pompittiin Letan kanssa esteitä. Tarkoitus oli ensiksi tulla siis jumppa, jossa olisi ollut kaksi ristikkoa ja sen jälkeen yksi laukka korkeammalle pystylle. Mutta otettiinkin keskimmäinen este sitten kokonaan pois. Jolloin Letta mahdutti väliin kolme laukkaa. Joka oli sille oikein hyvä. 


Heti kun esteet nousevat, Letta alkaa sukeltaa vähän esteille, ja minä nostan kättä liian ylös jolloin ohjat roikkuu löysinä. Pitäis saada pidettyä tiukka ohjasote, jotta Letta ei sais vedettyä ohjia mun käsistä pois. Mutta meillä tuli tosi hyviä hyppyjä ! Nää aikaisemmat kuvat olivat kaksi vikaa hyppyä, jotka olivat parhaat hypyt. Estekorkeus näissä kuvissa oli 70 cm, joka oli meidän kahden yhtenen ennätys. Yritetään rikkoa se taas suraavalla kerralla ;)


Viiime sunnuntaina, samaisena päivänä milloin hyppäsin. Mulla oli ekaa kertaa ratsastaessa jalassa mun uudet saappaat !! Jos joku seurailee mua myös instagramin puolella tietääkin jo tästä hankinnasta. Tosiaan oltiin etsimässä ratsastussaappaita pkseudulta viime perjantaina. Ja sieltähän lähti mulle mukaan Mountain Horsen Venezia malliset saappaat koossa 36. Ostettiin ne Keravalta, Horse & Riders nimsestä myymälästä. Ja on ollu kyllä hyvät !




VeneziaTässä parit mun upeat otokset kengistä. Toivottavasti saatte vähän osviittaa miltä nää näyttää. Mutta ei mulla tällä kertaa oo mitään muuta sanottavaa, super hyvää loppu viikkoa kaikille !Kaikki kuvat (c) Janita Kaarna, paitsi mun ottamat saapas kuvat !



Mtä sä teit viikonloppuna ?

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

#30 NIIN ETTÄ SEMMOINEN TALLI REISSU...

Huhhuh ! Eilen tuli heitettyä vähän jännitävämpi talli reissu. Tosiaan annoin vähän sneak peakkia mun instagramissa kyseisestä talli reissusta. Mun instagramin löydät nimellä @tiukastisatulassa, löytyy myös tuosta vierestä -->

(c) Janita Kaarna
Juu, eli nyt itse tähän tapahtumaan. Oltiin menossa tallille, mun lisäksi mukana oli Tessa ja Viivi. Aurinko paisto kun ajettiin autolla tallin pihaan. En osannu ajatellakkaan et jotain tälläistä ois voinu tapahtua. Lompsittiin sisään ja talutettiin ponit käytävälle. Siinä tuttuun tapaan käytiin niitä hoitelemaan. 

Tää kuva löytyy myös mun instagramista !
 (c) Janita Kaarna
Viivi vaan jossain välissä huomautti että, aika tummalta näyttää tuolla edessäpäin. Ajateltiin varmaan kaikki että, ei se oo kun pieni sade kuuro. No kuule Nanna se oli vähän enemmän kuin sade kuuro... Valot välähti tallista kerran pois ja tuli heti takaisin. Sitten kuultiin eka jyrähdys. Toivottiin vaan että, se menis viistosti meidän yläpuolelta ja jatkais matkaa eteenpäin. Jatekettiin kumminkin vielä varustamista. 
(c) Janita Kaarna
Huomattiin hetken päästä ensimmäinen salama ja laskin siitä sekuntteja jyrähdykseen, totesin et myrsky on neljän kilometrin päässä meistä. Vettä rupes satamaan aivan kaatamalla, ei kuultu mitä puhuttiin toisillemme kun vettä satoi niin kovin. Maahan iski uusi salama ja laskin taas sekuntteja jyrähdykseen, tällä kertaa matkaa meidän ja ukkosen välissä oli enää kaksi kilometriä. 

(c) Heidi Nisonen
Ponit ei tuossa vaiheessa vielä reagoineet mitenkään jyrähdyksiin ja kovaan sateeseen. Vasta kun ukkonen saapui meidän yläpuolelle todettiin paremmaksi ratkaisuksi siirtää ponit karsinoihin ja ottaa niiltä suitset pois päästä. Helinä ( tallin suomenhevonen ) ja Poju ( Letan veli ja ruutan varsa ) rupesvat pyörimään ja höristelemään, myö kolme yritetään siinä niitä rauhoitella samaan aikaan kun kaikki ollaan aivan paniikissa. 

Mulla on vissiin vähän vauhti päällä, (c) Heidi Nisonen
Sade vain yltyi ja yltyi, kurkattiin ovesta ulos ja tallin piha vain tulvi vettä. Ukkonen oli aivan meidän yläpuolella, salamat iski kummallekkin puolelle tallia. Tarkoitus oli tänään käydä katsomassa oliko pellolle jäänyt jälkiä, mutta ei sitten muistettu. Sit alotettiin miettimään et onkohan tässä talossa ukkosenjohdatinta ? Tessa oli lähdössä väsäämään jotain muovi juttua katolle, ettei salama vaan iske meihin, sillä oltiin ihan valmita kuolemaan sillä sekunnilla. 

(c) Heidi Nisonen
Menin rauhottelemaan Lettaa sen karsinaan, kun hän ei malttanu ollenkaa pysyä paikoillaan. Käveli ympäri karsinaa aivan peloissaan. Sit kuultiin uudelleen jyrähdys, onneksi jo takanapäin. Sade jatkui vielä hetken aikaa, mutta ei se meidän ratsastusta häirinnyt. Sit laitettiin poneille suitset takas, ja käveltiin kentälle. Takana näky aivan musta pilvi ja edessäpäin pilvetön sininen taivas. En tiiä oisko siinä tilanteessa pitäny itkeä vai nauraa. Mutta onneksi selvittiin ilman minkäänlaisia haavereita. 

Ootteko olleet tallilla koskaan ukkosen aikaan? Miten toimitte ?
 Kertokaa minulle se kommenteissa :)